Tähän koosteeseen poimittu artikkeleita MikroPC:n internet-teemanumerosta (nro10/02) ja juuri ilmestyneestä numerosta 11/02. Artikkelit kokonaisuudessaan ovat luettavissa pdf-muodossa MikroPC.netissä kyseisten lehtien numeroista.

Rekisteröityneillä tilaajilla on oikeudet MikroPC:netin maksuttomiin arkistopalveluihin. Muille arkisto aukeaa salasanalla, jonka saa soittamalla numeroon 0600-14488. Salasana tuo vuorokaudeksi käyttöön MikroPC.netin 24h-paketin, johon kuuluvat täydet tiedosto- ja arkistopalvelut sekä oppaat. 24h-paketti maksaa 2,46 euroa, ja se maksetaan puhelinlaskun yhteydessä.

Lue myös Juha Haatajan nettikolumni "Microsoft ja Linuxin tietoturva-aukot" sekä muut MikroPC.netin terävät kolumnit.

Älypuhelimia tunkee markkinoille

MikroPC 29.8.2002
(It-maailma nyt -ajankohtaisosio)

Nokian jo kolmanteen versioon ehtinyt Communicator on toistaiseksi menestyksekkäin puhelimen ja pda:n eli kämmentietokoneen yhdistelmä. Nyt Communicator on lopulta saamassa mielenkiintoisia kilpailijoita.

Markkinoiden kasvaessa on tulossa laitteita monelta eri valmistajalta. Laveinta palettia tarjoaa korealainen Samsung, joka on lisensoinut kolme tärkeintä älypuhelinten käyttöjärjestelmää: Symbianin, PalmOS:n ja Microsoftin Pocket PC:n SmartPhone- ja Phone Edition -versiot.

Samsung tuo syksyllä markkinoille yhden Smartphone 2002 ja kaksi PalmOS -älypuhelinta, kaikki värinäytöllisiä kolmitaajuuspuhelimia. Smartphone-laite on amerikkalaisten rakastama läppämalli ja siinä on yksi sd-korttipaikka, mutta sillä ei voine katsella office-tiedostoja.

Yhdysvaltain markkinoiden kuumin pda on Blacberry (ks. MPC 8/02 s. 18), josta löytyy Eurooppaan gsm/gprs-versio. Myös Handspring Treo on mielenkiintoinen.

Sony Ericsson päätti runsas viikko sitten jakaa uunituoreen P800 -älypuhelimensa ohjelmistokehityspakettia ilmaiseksi, aivan kuten Nokia omaansa. Syykin on selvä: puhelimen ja pda:n integraatiotaistelun voittaa lopulta se, jonka laitteeseen saa parhaat ohjelmat.

Kun kännykkätekniikka arkipäiväistyy, valmiin puhelimen voi tilata alihankkijalta. Suomalainen elektroniikan sopimusvalmistaja Elcoteq varautui tähän ostamalla keväällä kolme neljäsosaa Benefonin tuotekehityksestä. Markkinoinnissa taas ratkaisee tuotemerkki. Onkin mielenkiintoista, että osoite www.iphone.org ohjautuu Applen kotisivulle!

Mikael Sjöström

Kännykästä tietokone: MikroPC testasi uudet java-puhelimet

Motorola V66i
Motorola T720
Nokia 3410 Nokia
6310i Nokia 7650
Siemens M50

Java 2 Micro Edition -sovelluksia ajavat gsm-puhelimet ovat käytännössä ohjelmoitavia tietokoneita. Mutta java-alustoina kännyköiden laatu vaihtelee melkoisesti.

Vertailuun eivät ehtineet Siemensin tuore C55 sekä Nokian jo julkistamat java-mallit 7210, värinäytöllinen 3510i, uusi kamerapuhelin 3650.

Parhaimmillaan java-sovellus pidentää puhelimen käyttöikää, kunhan laitteen muut ominaisuudet riittävät. Vakaimman ja tehokkaimman java-toteutuksen tarjosi testivoittajaksi selvinnyt Nokian kamerapuhelin 7650. Kakkonen oli Nokia 6310i, joka sain MikroPC Valinta -leiman. Testin ainoa värinäytöllinen puhelin oli Motorola T720. Sen grafiikka oli kauniimpaa ja tarkempaa ja laite toimi lähes yhtä näpsäkästi kuin 6310i; vain käyttömukavuus ja viimeistely jäivät hiukan jälkeen.

Viimeistään kolmannen sukupolven puhelimet ovat tarpeeksi tehokkaita eri sovelluksille: niissä on paljon muistia, värinäyttö ja luonnolliset äänet kuten pda-laitteissa nyt. Myös J2me kehittyy, joten jatkossa puhelimelta voi odottaa uusia taitoja kuten suojattu https-yhteys, liukulukulaskenta ja 3D-grafiikka. J2me:n tulevaisuus näyttää hyvältä ja puhelinvalmistajat halunnevat pysytellä java-kehityksen kärjessä. Odotettavissa on siis enemmän ja hienompia java-laitteita.

Valmistajakohtaisuus rasittaa

Omien java sovellusten kehittämisen alkuun pääsee halvalla. J2se ja J2me wtk -peruspaketit voi hakea maksutta Sunin Java-sivuilta ja tekstieditori löytyy jokaisesta käyttöjärjestelmästä.

Sovelluskehitin ja valmistajakohtainen emulaattori lisäävät työn mukavuutta. Esimerkiksi Borlandin JBuilder- ja Sunin Sun One Studio for Java -kehittimien perusversiot löytyvät verkosta.

Myös laitevalmistajien kehitysympäristöt ja emulaattorit ovat ilmaisia. Emulaattori vastaa hyvin aitoa laitetta ja tarjoaa sen omat rajapinnat. Siemensin emulaattori emuloi jopa tilannetta, jossa kesken sovelluksen ajon puhelimeen tulee soitto tai tekstiviesti.

Samaa J2me-sovellusta pitäisi voida ajaa eri päätelaitteissa, mutta varsinkin grafiikka aiheuttaa ongelmia, minkä vuoksi tietylle laitteelle tehty sovellus näyttää toisessa laitteessa aivan erilaiselta.

Eniten yhteensopivuusongelmia aiheuttavat kuitenkin valmistajakohtaiset sovellusrajapinnat. Niitä tarvitaan käytettäessä jopa melko yleisiä ominaisuuksia, kuten värinää tai taustavaloa, koska ne puuttuvat perus-cldc/midp-ympäristöstä. Lisäksi tulevat laitekohtaiset ominaisuudet, kuten spritet, koko näytön käyttö tai sms-palvelut.

Julian Iizuka

Gprs ja bluetooth yskivät vielä

Alun perin Ericssonin määrittelemästä Bluetoothista on jo vuosia povattu halpaa korvaajaa hitaahkoille ja lyhyille lankayhteyksille. Nyt on tarjolle alkanut lopulta tulla kännyköitä, pda-laitteita ja kannettavia mikroja, joissa bluetooth sisältyy hintaan. Kännyköihin on myös alkanut vakiintua pakettikytkentäinen myös gprs-data (general packet radio service).

Sekä bluetooth että gprs vaativat käsin tehtäviä asetuksia. Automatiikka on vielä tulevaisuutta. Rumban selvittämiseksi otimme käyttöön bluetooth- ja gprs-yhteydet kahden pda:n, kännykän ja kannettavan mikron välillä. Pda-laitteet olivat Compaqin tuore Ipaq H3900 (n. 1000 euroa) ja Palm m515 (n. 520 euroa), molemmat värinäytöllisiä ja mallivalikoiman kalliimmasta päästä. Compaqista bluetooth on sisäänrakennettuna, mutta Palmiin sinihammas täytyy hankkia sdio-laajennuskorttina (n. 220 euroa).

Dell Latitude L400 -kannettavaan bluetooth lisättiin Tdk:n usb-väyläisellä sovittimella (n. 160 euroa). Kännyköiksi valittiin Ericsson T68m ja Nokia 6310i. Molemmat ovat kolmitaajuuskännyköitä ja tukevat sekä bluetoothia että gprs:ää.

Yhteensopivuuteen vielä matkaa

Kokeilumme perusteella gprs ja bluetooth ovat tekniikoina melko toimivia, mutta käyttäjäystävällisyyteen ja yhteensopivuuteen on vielä matkaa. Yhteydet katkeilevat helposti liikuttaessa ja uuden yhteyden muodostus ei saman tien välttämättä onnistu.

Sekä laitteet että käyttäminen maksavat liikaa varsinkin kuluttajille. Lisäksi bluetooth- ja gprs-asetukset ovat pitkälti hepreaa tavalliselle pulliaiselle. Onneksi ainakin kännykän wap-asetukset saa tekstiviestillä.

Bluetoothin osalta Ericsson on edelleen Nokialaista kypsempi. Käytännössä yhteydet kuitenkin onnistuivat molemmilla, viimeistään sitten, kun on lukenut ohjeet ja kaivanut netistä vinkkejä. Mutta jos asetusten kanssa pulaaminen tympii, kannattaa sopia, että jälleenmyyjä laittaa ne kohdalleen.

Pda-laitteista Ipaq on selvästi enemmän tietokoneen oloinen kuin Palm, ja se näkyy myös lähes kaksi kertaa korkeammassa hinnassa. Tosin bluetooth-kortin hankkiminen Palmiin nostaa kokonaishinnan lähelle Ipaqia. Palmin selvä heikkous Ipaqiin verrattuna on kunnollisen sisäänrakennetun www-selaimen puute.

Molemmilla olisi varaa parantaa vakautta, testien aikana reset-nappulat olivat tarpeen. Erityisesti bluetoothin käyttöön liittyvillä toimenpiteillä laitteet sai helposti pitkää odottamista vaativaan tilaan tai suorastaan jumiin.

Tapio Sokura

Agentit haastavat hakukoneet

Viimeisimmän ja johonkin aiheeseen tarkkaan rajatun tiedon löytäminen internetistä ei aina onnistu hakukoneilta. Yksi ratkaisu on käyttäjäkohtainen erillinen etsintäohjelma eli agentti. Se suorittaa itsenäisesti käyttäjän sille määräämiä tehtäviä, esimerkiksi tiedonhakua. Agentti myös toimii verkkoon hajautettujen informaatioprosessien automaattisena välikäsittelijänä, esimerkiksi tiivistäjänä.

Agentit ovat kuuma kehityskohde, sillä ne tehostavat bisnestä. On arvioitu, että tällä vuosikymmenellä puolet yritysten it-kehitysinvestoinneista suuntautuu agenttitekniikan hyödyntämiseen. 56 jäsenmaan kansainvälisen FIPA-säätiön (The Foundation for Physical Agents) tähtäimessä on agentti, joka toimii kuin hyvä sihteeri: sen huoleksi voi jättää matkojen, aikataulujen ja kokousten järjestelyn sekä taustatietojen keräyksen.

Agentit käyttävät hyväkseen verkkosivujen sisältämää metatietoa, kuten dokumenttien koodaukseen sisältyvää tietoa niiden sisällöstä. Toisin kuin hakukoneet, agentit voivat välittää tiedon löydöksistään vaikkapa sähköpostilla. Agentit osaavat myös analysoida web-sivujen sisältöä ja indeksoida tietoja halutuilla tavoilla.Hakurobotit tutkivat sivujen metatietoja ja selvittävät dokumentin avainsanat. Metatieto on tietoa tiedosta: html-sivun avainsanat-kenttä on metatietoa, sillä se kuvaa mitä tietoja dokumentti käsittelee.

Metatieto myös mahdollistaa korkean tason kuvaukset yrityksen toimintarakenteista siten, että toiminnot voidaan automatisoida agenttien avulla. Tähän pyritään verkon seuraavassa kehitysvaiheessa xml-kieleen perustuvan owl-kielen kautta.

Agentti vai hakukone

Agentilla ja hakukoneella on paljon yhteistä - ja eroja. Hakukoneet louhivat verkosta kaikkea mahdollista tietoa ja tallentavat tiedot indeksiin, josta käyttäjä voi hakea webbisivuja.

Hakukoneiden peittoalue on erittäin laaja, sillä kaikkiruokaisina hakukoneelle kelpaa ja linkki kuin linkki. Massivinen peittoalue pitää hakukoneet ylityöllistettyinä, ja tieto uudesta sivusta päätyy hakukoneeseen usein vasta kuukausien viiveellä. Tuloksiin saadaan myös linkkejä sivuille, jotka ovat kadonneet verkosta jo aikaa sitten.

Keskivertosurffarille hakukoneen viive on täysin riittävä ja tuloksia riittää tutkittavaksi, mutta ajantasaista yritystietoa etsivälle hakukone on liian hidas ja epätarkka.

Agentti voi hakea tietoja jopa tunneittain. Hakuavaruus on hakukonetta rajoitetumpi ja kohdentuu vain sivustoihin, joissa esiintyy agentin käyttäjää kiinnostavia tietoja.

Myös tulosten tarjonnassa on myös eroja. Hakukone suoltaa listan saitteja käyttäjälle, agentti taas saattaa lähettää tiedot käyttäjälle sähköpostitse tai sms-viestein.

Agentti osaa myös luoda valmiin sivuston yrityksen intranettiin, josta yrityksen työntekijät voivat nopeasti selata ja etsiä tietoja adhook-haulla aikajärjestyksessä ja dynaamisesti luokiteltuina.

Muita agenttien tiedonsiirtokanavia ovat xml-kieliset syötteet tai ftp:llä tapahtuvat ascii- tai html-muotoiset tiedonsiirrot. Niillä tiedot voidaan siirtää osaksi yrityksen internet-sivustoja.

Pekka Tolonen

Verkkotunnus on helppo rekisteröidä ja helpottuu yhä

Kansainvälisen verkkotunnuksen rekisteröineeltä yritykseltä voi pudota bisneksiltä pohja, jos unohtaa hoitaa rekisteröinnin ylläpitomaksun.

Internetin erilaisia domain-päätteitä on yli 250. Niistä osa on com-päätteen tapaan vapaasti rekisteröitävissä, osaan vaaditaan esimerkiksi rekisteröity yritys.

Jokaista niin sanottua geneeristä verkkotunnusta (esim. com, net ja org) hallinnoi oma rekisterinpitäjänsä. Suomalaisten fi-päätteisten verkkotunnusten rekisteristä vastaa Viestintävirasto.

Oman verkkotunnuksen, esimerkiksi firma.comin, voi rekisteröidä joko suoraan rekisterinpitäjältä tai palveluntarjoajan (hsp tai isp) välityksellä. Yksityishenkilö ei voi saada fi-päätettä. Sen sijaan nimellään voi hakea esimerkiksi name-tunnuksellisen domainin.

Suomessa elää syvällä luulo, domainin rekisteröi aina se sama palveluntarjoaja, jolta ostetaan muutkin web-palvelut. Verkkotunnus on kuitenkin pelkkä verkkotunnus ja palvelut ovat siitä erillään.

Käytännössä verkkotunnuksen omatoiminen rekisteröinti ei ole hankalaa. On vain syytä muistaa, että rekisteröinnin yhteydessä on voitava antaa omalle domainilleen koti eli toimiva nimipalvelin (dns). Nimipalvelin muuntaa tietokoneen nimen (www.firma.fi) numeeriseksi ip-osoitteeksi (123.123.111.1).

Jotkut rekisterinpitäjät myyvät mahdollisuutta säilöä domainia myös heidän nimipalvelimillaan. Monella palveluntarjoajalla nimipalvelimien dns-tietueiden ylläpito on maksutonta, mutta toisilla taas maksullista. Kannattaa siis olla tarkkana siinä, mitä tilaa ja keneltä.

Palveluntarjoajaa voi aina vaihtaa, mutta valittua domainia ei aivan yhtä voi. Jos jo rekisteröity domain halutaan vaihtaa toiseksi, tulee vanha poistattaa rekisteristä ja rekisteröidä uusi sen tilalle.

.fi-tunnuksen rekisteröinti helpottuu

Suomalaisten verkkotunnusten rekisteröintiä höllennetään ensi vuonna. Uusi laki astunee voimaan maaliskuussa. Lain voimaantulon jälkeen esimerkiksi Suomen Autoliikenteessä Loukkaantuneiden Yhdistys S.A.L.L.Y ry voisi hakea domainia sally.fi nykyisen suomenautoliikenteessaloukkaantuneidenyhdistyssally.fi sijaan.

Uusia fi-domaineja ei voi varata ennakolta, sillä uusia sääntöjä noudatetaan vasta lain tultua voimaan. Uusien sääntöjen mukaan palataan tavallaan vuosien takaiseen käytäntöön, joka mahdollisti muunkin kuin hakijan virallisen nimen rekisteröimisen verkkotunnukseksi. Pari vuotta voimassa olleiden sääntöjen aikana monet firmat ovat joutuneet rekisteröimään aputoiminimen vain saadakseen haluamansa verkkotunnuksen.

Toinen lakiin liittyvä muutos on hakemusten käsittely. Ehdotuksen mukaan hakemuksia välittävän tahon on ennen toimintansa aloittamista ilmoittauduttava Viestintävirastolle. Ilmoitusvelvollisuus on käytössä laajalti, muun muassa Ruotsissa ja Tanskassa.

Viestintävirasto saa näin keinon valvoa palveluiden toimivuutta ja puuttua tilanteisiin, joissa esimerkiksi nimipalvelimet makaavat pitkiä aikoja toimimattomina.

Verkkotunnus on vain vuokralla

Verkkotunnusta ei saa omistukseensa ikuisiksi ajoiksi. Todellisuudessa verkkotunnus siirtyy rekisteröijälle vain vuokralle. Vuokrasopimuksen voi joutua uusimaan vuosittain.

Domainin uusimismaksu eli englanniksi renewal fee on itse asiassa maksu verkkotunnuksen uudelleen rekisteröinnistä. Kansallisen fi-päätteisen verkkotunnuksen yhteydessä puhutaan yleensä vuosittaisesta ylläpitomaksusta, joka on tätä nykyä 16,80 euroa vuodessa.

Jos fi-päätteisen verkkotunnuksen rekisteröintiä ei halua jatkaa, se on irtisanottava kirjallisesti Viestintävirastoon. Samalla siihen liitetyt palvelut, kuten www-sivutila ja sähköposti, on irtisanottava palveluntarjoajalta. Useimmilla muilla kuin fi-päätteillä varustetut domainit vaativat erityistä tarkkuutta. Net- ja com-päätteiden haltijoiden on syytä olla erityisen tarkkana ja lukea rekisteröintiehdot huolella. Esimerkiksi com-pääte poistuu heti rekisteristä, jos ei muista maksaa domainin uusinnasta.

Jos uusinta unohtuu, vapautuu verkkotunnus kenen tahansa rekisteröitäväksi suoja-ajan jälkeen. Com-tunnuksen suoja-aika on noin kolme kuukautta. Tämän jälkeen verkkotunnuksen takaisin saaminen voi olla hankalaa, jos joku on ehtinyt rekisteröidä sen. Vuosittain saa moni yritys käydä tunnuksen uuden haltijan tiukat neuvottelut kohtuullisesta korvauksesta.

Sanna Lindholm

Verkon turvallisuuden on ulotuttava sovelluksiin saakka

Windows-käyttäjien turvauhat ovat viime aikoina keskittyneet sovellustasoisiin reikiin eli selaimen, sähköpostin ja tietokantaohjelmien turva-aukkoihin.

Käyttöjärjestelmässä auki jääneet liikennöintiportit tai verkkoliikenteen haistelu eivät ole olleet turvakeskusteluiden ykkösaiheita. Viruksetkaan eivät enää ole olleet ylläpidon pääriesana. Tilalle on saatu sitäkin harmillisempia spyware-vakoiluohjelmia.

Turva-alalla kiinnitetään kohtuuttoman paljon huomiota huipputurvallisten, tuhansien bittien salauksella suojattujen liikennöintikäytäntöjen kehittelyyn, kun oikeat ongelmat ovat aivan muualla.

Ei auta, vaikka koneesta tukittaisiin kaikki portit yhtä, esimerkiksi selainten käyttämää http:tä, lukuun ottamatta. Sitäkin pitkin voidaan tunneloida jos jonkinlaista sovellusliikennettä kumpaankin suuntaan.

Aitoa turvallisuutta saadaan vasta verkko-, sovellus- ja käyttöjärjestelmätasoisten suojausmekanismien yhdistelmällä.

Allekirjoitus varmistaa alkuperän

Sovellusten ja käyttöjärjestelmäkomponenttien hallintaan on kehitetty digitaaliseen allekirjoitukseen perustuvaa tekniikkaa. Esimerkiksi Microsoft-ympäristössä tuetaan sertifikaattipohjaista Authenticode-allekirjoitusta. Myös Javassa on käytössä vastaavat digitaaliset allekirjoitukset.

Digitaalisten allekirjoitusten käyttö ei ole kuitenkaan vielä niin yleistä, että niiden avulla voitaisiin kuitata kaikki sovellustason ongelmat. Ohjelmistovalmistajan tunnistaminenkaan ei toisaalta anna takeita tuotteen turvalaadusta. Sertifikaattien käyttöönotto on Windows 2000 -ympäristössä ja sitä uudemmissa vaivatonta. Active Directoryn policy-säännöillä tapahtuva automaattinen kone- ja käyttäjäsertifikaattien pyyntö- ja asennusmekanismi hoitaa asennustyön käyttäjän huomaamatta.

Kokonaisuutena pki-ympäristön onnistunut käyttöönotto edellyttää monien dokumentoimattomien - tai ainakin hyvin piilotettujen - riippuvuussuhteiden ymmärtämistä.

Esimerkiksi L2TP/IPSec-yhteyden sujuva käyttöönotto edellyttää käyttöjärjestelmän eri palvelujen sielunelämän laajaa hahmottamista.

Harri Talvitie

MikroPC.net avasi mobiilipalvelun

MikroPC.net on tuonut uutissähkeet, tuoteuutiset ja kolumnit liikkuvan selaajan ulottuville osoitteessa www.mikropc.net/mobile. Kukin uutislähetys on luettavissa omana kokonaisuutenaan, ei siis yksi uutinen kerrallaan. Tämä lisää huomattavasti käytettävyyttä. Uusimman kolumnin lisäksi saa esille myös aiemmin julkaistut. Uutisten ja kolumnien selaaminen ei vaadi sisäänkirjautumista.

Jatkossa huippukevyttä ja nopeaa mobiilipalvelua laajennetaan myös muihin MikroPC.netin osioihin.